HakkuHelenat: Ice Ice Hellut!!

HakkuHelenoiden Rovaniemivahvistus pääsi vihdoinkin aloittamaan jääkautensa Norjassa vuoden vaihteessa. Aikasemmat reissut olivat osoittautuneet pitkälti kalliohakkuiluksi ja lumikauhomiseksi. Pieni polttelu itse jääkiipeilyyn oli jo hyvää vauhtia kytenyt sisälläni. Allekirjoittanut Helena digauttelee toki mixtahommistakin, mutta liidaamisen pelko on osoittautunut ylitsepääsemättömäksi, ja tästä syystä olen ehkä vähän tympiintynyt touhuun. Yläköydessä roikkuminen puuduttaa paitsi persettä, myös mieltä.

Tänä talvena Norjan jäätilanne on ollut aika heikko. Kahtena edellisenä vuotena putouksia on näkynyt lähestulkoon joka mutkan jälkeen. Vähäisen jään on nähtävästi kompensoinut lumi, jota alkaa olemaan jo liikaa.. Huonosta jäätilanteesta huolimatta sain vaihtaa hakkujen kiviterät vihdoinkin jääteriin! Sai iskeä, lukottaa, väistellä jäätä ja kirota.

Ensimmäisenä kiipeilypäivänä tartuin heti tilaisuuteen ja liidasin linjan, jolla itse asiassa olin koko jäälläliidaamiseni aikoinaan aloittanut muutama vuosi sitten. Suhteellisen helppo linja ja paljon hyllyjä, joilla pystyi rauhassa ruuvaamaan ruuveja. Olen parin vuoden aikana oppinut, että "terveen" kiipeilijän pää ei haukkaa liian suurta palaa kerralla. Itse opin sen kantapään kautta - kirjaimellisesti. Pitää olla sata prosenttinen luotto itseensä. Ja pitää alottaa helposta.

Joka tapauksessa tämän kauden ensimmäinen liidi luonnollisestikin vähän jännitti. Varsinkin nyppylöitten ylitykset (isotmiehet taitaa kutsua näitä bulgeiksi eli se pystyn jälkeen kaartuva osa hyllylle) ovat mulla semmoisia, missä hengitys alkaa vinkumaan. Mun oloa joskus helpottaa sanoa varmistajalle, jos jännittää. Silloin tiedän, että siellä ollaan tarkkoina ja ehkä vähän tsempataankin. Reitin topattuani istuin puun vieressä vinkeä hymy kasvoilla ja pieni ilo sydämessä siitä, että vihdoinkin saa kiivetä jäätä.

Toisen päivän liidi. Alkoi jo hämärtää. Kuva: Saku Korosuo (c)

Seuraavana päivänä kiipesin toisen linjan, joka näytti helpommalta, mutta jännitti enemmän. Siinä taisi olla muutama bulgen ylitys enemmän kun edellispäivän reitillä. Lisäjännitystä toi jo hämärtyvä päivä ja lopussa lumikourumixtaloppu.

Loppupäivät kuluivatkin sitten varmistus-, kakkostelu- ja yläköysimeinigeissä. Se nyt ei sinänsä enää haitannut, koska keli muuttui vähän huonommaksi. Kiristynyt pakkanen muutti jään lohkeilevaksi ja mun nakit eivät meinanneet lämmetä millään. Kenties kerran paleltuneet sormet jäävät sitten riesaksi koko loppuelämäksi, jos ei mitään voitokasta patenttia sormien lämpiminä pitämiseen keksitä. Kylmien jalkojen ongelma on ratkaistu superloistavilla kaksikerroskengillä. Enää ei palele varpaat, mutta jäisillä ja tunnottomilla sormilla esimerkiksi ruuvailu jäähän on mulla äärimmäisen kömpelöä.