Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Tämä innokas Hakkuhelena Oulusta päätti olla kätevä käsistään ja valmistaa sisähakut tee-se-itse-menetelmällä. Ohjetta en näillä taidoilla ala suinkaan kirjoittamaan, mutta kerron tässä oman kokemukseni hakkujen tekemisestä.

Kaikki alkoi päivänä jona mukaansa tempaava elektroninen musiikki soi korvissani ja aloin virittellää ideaa itse tehdyistä sisähakuista. Puutyökurssillanihan saan sellaiset valmiiksi kädenkäänteessä; vähän vain vaneria liiterin kätköistä ja saha soimaan! Noh, jotenkin ajatus tuntui helpommalta kuin mitä todellisuus oli. Ajattelin kuvata koko tekoprosessin kameran filmille helpottaakseni muiden näppäräsormisten naisten (ja mahdollisesti myös miesten) hakkujen tekoa, mutta kaikki ei mennyt ihan niin kuin ajattelin.

Alku oli hyvä; mieleinen hakku vaan malliksi ja kaavaa piirtämään. Sisähakkuja rakentaessa on hyvä ottaa huomioon, että varren jatkoksi tulee terän sijasta lenkki.  Näin ollen hyvien vinkkien ja pohdiskelujen jälkeen päätin lyhentää alkuperäistä hakun vartta aika radikaalisti eli noin 10-15cm, säilyttäen hakun muodon. Malli onnistuikin mielestäni hyvin, mutta siihen se hyvä flow sitten päättyikin.

Kaava ja materiaaleja

Intoa puuskuen painelin puutyökurssille, hienon suunnitelmani kanssa, kamera kainalossa ja selvitin ideani. No ideassahan ei tietenkään ollut mitään vikaa (ei missään tapauksessa!), mutta toteutusaikeeni hieman ontuivat. ”Ai-jaa tämäkö ei sitten ollutkaan hyvä vahva vaneri? - Niin juu kyllähän se on parempi hakea sitä toista, että tulee varmasti hyvä... - Juu en halua että hakkuni katkeaa!” (aivan kuin oikeasti saisin vanerin katkeamaan vääntämällä, luulen että ennemmin pettää lenkki). Kilttinä tyttönä marssin ulos puutyökurssilta saamatta mitään aikaiseksi ja seuraavalla viikolla hankin sitten sitä ”parempaa” vaneria.

Mutta olihan parempi vaneri sitten hyvää, oikeasti parempaa ja paksumpaakin. Seuraavalla viikolla menin puutöihin sitten uuden hienon vanerini kera. Palo toteuttaa hakut oli niin kova, että enhän minä siinä tohinassa mitään kameraa muistanut ottaa mukaani. Saha hurahti käyntiin ja aloin valmistaa täydellisiä hakkujani.

Sahasin hakut vannesahalla ja tein tiukimmat mutkat poralla. No sahaaminen sujui, mutta sitten iski se vaikea vaihe: poraaminen. Ja koska en huomannut porata vastaan, poraaminen aiheutti vanerin halkeilua, joka meinasi puolestaan halkaista herkät mutkat ihan väärästä kohtaa. Kääks! Onneksi sain hionnalla pelastettua tämän erheen ja lopputuloksessa sitä ei edes huomaa. Sitten vain pitikin vain kovasti hioa, hioa ja vieläkin hioa sekä porata lenkin kiinnitysreiät valmiiksi. Kiinnitin lenkin kiristysmutterilla ja voilá - omiin kouriini kovin sopivat hakut ovat valmiit! Ja koska minussa asuu pieni taiteilija, niin täytyyhän niitä vielä vähän koristella. Se on tosin vielä tulevaisuuden projektina.

Täytyy sanoa, että hakkujen tekemisessä vierähti tunti jos toinenkin ja opittavaa oli paljon. Tulivathan ne toki halvemmiksi ja omannäköisiksi, mutta ymmärrän kyllä nyt mistä ostohakkujen hinta koostuu. Hakut ehtivät olla jo testikäytössäkin ja kyllä niistä ihan kelpo pelit tuli. Alla ei-ihan-täydelliset-mutta-kyllä-ne-välttää -hakkuni ilman koristuksia.

Huom! Vain sisäkäyttöön!