sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Naistypia





Nainen murehtii, että lapsi tukehtuu suklaamunan yllätysleluun ja suorittaa ruoan pöytään tietäen, ettei kukaan kuitenkaan pidä siitä. Nainen ei nuku eikä syö, koska pakastimen suojaritilä ja kaihdinten välit pitää pyyhkiä, verhot vaihtaa pääsiäiseksi ja kaapit siivota jouluksi. Nainen hoitaa puutarhan ja menestyy työuralla kunnes lasikatto kopsahtaa otsaan. Taskulämmin nainen on rakastava vaimo ja sopivan rietas parisuhdevelvollisuuksissa. Menevä mimmi on trenditietoinen ja omaa shoppailuhimon aiheuttavan geenin. Nainen on ikuisella laihiksella ja ottaa silikonit miellyttääkseen naisten itsensä keksimiä miesten odotuksia. Nainen tukee ja kannustaa miestään tämän itseinhopuuskissa, sitten syyttää itseään, kun silikoneista ja pohjattomasta empatiasta huolimatta mies löytää nuoremman tilalle. Nainen ei missään tilanteessa puhu rumasti eikä piereskele. Nainen vaikenee vaikka tietäisi paremmin, eikä suostu kehuttavaksi vaikka aihetta olisi. Neljän kympin kriisissä nainen tajuaa eläneensä toisten odotuksille, potkii lasten lelut nurkkaan ja lähtee Leville.

Naisjääkiipeilijä on aerobic-kissa hakkujen varressa. Hän pukeutuu tyttömäisesti muodin edellyttämiin kuoseihin. Hän ei liidaa ja kirkaisee saadessaan jäätä naamalle. Hakkukissa varmistaa ikuisuusprojektista innostunutta poikaystävää ja kun kiipeää, kiipeää tekniikalla, ei voimalla. Hän odottaa, että poikaystävä hoitaa köydet ja ankkurin paikoilleen. Tyttömäinen ei teknoa, eikä viihdy bivyssä.

Vaihtoehtoisesti naisjääkiipeilijän lapsuus oli lasinen ja hiekkalaatikko betonia. Hän puhuu rivoja, piereskelee, on kilpailullinen ja uhmakas. Urosteleva naisjääkiipeilijä on varmasti naisiin päin kallellaan, tai ainakin molempiin sukupuoliin. Hän kiipeää voimalla, eikä ymmärrä varmistajan jäätyvän ikuisuusprojektinsa uhrina. Poikatyttö on badass, joka ei turhia vetistele, vaan on yksi äijistä. Tyttömäiset pelkäävät urostelijaa ja puhuvat hänestä mielellään pahaa. Urostelija pitää hakkukissaa tuhverona, joka ei ansaitse hänen huomiotaan, ja jonka olisi parempi olla muualla haaveilemassa pikkuporvarillisesta elämästä omakotitaloidyllissä, kuin avuttomana seisoskelemassa putouksen juurella.

Tämä on totuus, eikö niin? Saa olla erimieltä, eikä kannata missään nimessä loukkaantua. Saa myös kantaa kortensa kekoon, jos aihe pätkääkään on joskus kiipeilyllisen, tai muuten vaan omintakeisen elämäntavan varrella ihmetyttänyt. Inspiroidun aiheen äärelle taannoisella Korouoman reissulla, kun naisväen kesken keskustelimme Piippukodassa. Myös lukuisat muut maailmaa parantavat (ja syleilevät) keskustelut, joita on käyty ja toivottavasti tullaan jatkossakin käymään pitkillä automatkoilla, Lofooteilla sadepäivinä ja pitkinä kaamosiltoina niin kotona kuin retkillä, ovat pakottaneet sanoittamaan aihetta. Kiitän kaikkia näihin keskusteluihin tempautuneita ja toivottavasti jatkossakin innostuvia miehiä ja naisia; he nyrjäyttävät luutuneet ajatukseni sopivalla tavalla ja auttavat tajuamaan taas vähän enemmän. Juhlallisesti voinee esittää toiveen, että yhteisen hämmästelyn myötä me lajitoverit tulisimme oivaltaneeksi jotain uutta siitä, mikä yhdistää meidät toisiimme ja elämään, johon kukin tahollamme muutoinkin kuin kiipeilyn kautta kuulumme.


Valloittavat tytöt

Kuva: Sini Veuro



Tyttömäisten tyttöjen kesken

Kuva: Sini Veuro